Takavuosien arkkitehtuuria – Hvitträsk

Aina yhtä kiehtova Hvitträsk on kokonaisuus, josta löytyy kerta toisensa jälkeen uusia piirteitä, yksityiskohtia ja kiehtovaa tarinaa. Se on kansallisromanttinen, jugend-tyylinen kokonaistaideteos, joka sijaitsee Kirkkonummella Vitträsk-järven rannalla. Tutustutaanpa tähän suomalaisen arkkitehtuurin ainutlaatuiseen helmeen ja etenkin sen erikoiseen historiaan.

Henkilökemioita ja draamaa

Hvitträsk oli arkkitehtiystävysten Eliel Saarisen, Herman Geselliuksen ja Armas Lindgrenin yhdessä luoma taidokas rakennuskokonaisuus. Ajatuksena oli luoda kaikille koti ja ateljee, jossa yhteiselo sujuisi sopuisasti kunkin perheen osalta omissa oloissaan, mutta kuitenkin ikäänkuin saman katon alla asuen. Elämä ei kuitenkaan sujunut ihan ystävysten suunnitelmien mukaisesti, mutta muutamalle paikasta muodostui kuitenkin pitkäaikainen koti.

Herman Gesellius, hänen sisarensa Loja, Armas Lindgren, tämän vaimo Irene, sekä Eliel Saarinen ja hänen vaimonsa Mathilda päättivät yhdessä rakentaa Hvitträskin, eräänlaisen tuon ajan taiteilijakommuunin, melko hulppean sellaisen siis. Kullekin perheelle rakennettiin Hvitträskiin omat erilliset asunnot, jotta töitä olisi helppo tehdä saman katon alla asuen.

Arkkitehdit olivat melko nuoria, noin kolmenkymmenen kieppeillä muuttaessaan Hvitträskiin vuonna 1903. Eliel Saarinen ja Hermanin sisar Loja tekivät töitä yhdessä, ja töiden lomassa he rakastuivat. Eliel Saarisen puoliso Mathilde ja Lojan veli Herman viettivät luultavasti aikaa tiiviisti yhdessä tapahtuneen jälkeen, ehkäpä aihetta pohtien ja Hermanin Mathildea tukien, ja myös heille syntyi romanssi. Asia johti toiseen, ja Eliel ja Mathilde erosivat. Heille ei ollut syntynyt yhteisiä lapsia pariskunnan toiveesta huolimatta.

Eliel Saarisella kerrottiin olleen myös muita suhteita, esimerkiksi Hvitträskin taloudenhoitajaan Sofiaan, jonka myös kerrottiin kummittelevan Hvitträskissä. Hänen kuolemansa Hvitträskin yläkerran huoneessaan liittyi aikanaan epäselviä piirteitä. No joka tapauksessa, tuona samana päivänä, jolloin Saariset erosivat, vihittiin myös nämä syntyneet uudet pariskunnat Eliel ja Loja, sekä Herman ja Mathilde. Elettiin vuotta 1904. Pian tämän jälkeen Armas Lindgren myi pois oman osuutensa, ja muutti Hvitträskistä Helsinkiin, ja kolmikon arkkitehtitoimisto hajosi.

Herman Gesellius menehtyi reilun kymmenen vuoden yhteiselon jälkeen, ja Mathilde myi oman osuutensa Saarisille ja muutti Ranskaan. Vuonna 1922 salama sytytti rakennukseen tulipalon, ja Armas Lindgrenin aikanaan asuttama puoli vaurioitui pahoin. Sitä ei sittemmin enää rakennettu takaisin, vaan tilalle tuli Elielin pojan Eeron suunnittelema pienempi lisäsiipi 1930-luvun taitteessa.

Saarisen pariskunta puolestaan – monien vaikeiden vuosien jälkeen – muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1923. Siellä Eliel Saarisen ura lähti taas nousuun, ja elämä helpottui. Kirkkonummen talo jäi loma-asunnoksi. Hvitträskistä koitui kuitenkin paljon kuluja, ja siitä oli niin laajana kokonaisuutena vaikeaa päästä eroon, vaikka Saarinen yritti myydä sitä, tarjosi sitä museoksi tai jopa presidentin virka-asunnoksi. Vuonna 1949 sen osti pariskunta Vuorio, joka sittemmin meni konkurssiin. Monien vaiheiden jälkeen Hvitträsk päätyi kotimuseoksi, ja myös sen konkurssihuutokaupatusta irtaimistosta oli valtaosa saatu palautettua takaisin Hvitträskiin.