Arkkitehtuurin nykypäivä – kaupunkiasuminen
Nykyinen urbaani asuminen on sitä, että kaikkialle pääsee 20 minuutissa. Professori Marketta Kyttä on tutkinut tiivistä kaupunkiasumista, ja hänen mukaansa melko tiiviisti rakennettu ympäristö on juuri se, joka saa ihmiset liikkeelle. Koska tiiviimmässä kaupunkiympäristössä kaikki on lähellä, tulee ihmisten liikuttua siellä enemmän kävellen tai pyöräillen. Tämä puolestaan kohentaa ihmisten terveyttä ja sen kautta myös hyvinvointia. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan ihmisen elinajan odote kasvaa useamman vuoden tiiviimmässä ympäristössä asuvilla.
Suomessa on parhaillaan käynnissä voimakas kaupungistumisen aika, ja muuttoliike maalta kaupunkeihin on voimakas. Se on nyt jopa laajempaa kuin 1950- ja 1960-lukujen muuttoliike maalta kohti kaupunkeja. Tämä kehitys tulisi kuitenkin kyetä toteuttamaan pehmeän urbaanilla tavalla, jossa ihmisten hyvinvointi ja elämänlaatu ei huonone. Ympäristöjen viihtyisyyteen ja viheralueisiin tulisi panostaa, ja asuinalueiden ympäristötaiteella on myös merkittävä rooli viihtyisyyden lisäämiseksi. Kun ympäristöön panostetaan ja se tehdään asukkailleen arvokkaaksi, siitä halutaan myös pitää hyvää huolta.
Onnellisuuden mittari
Asukkaiden onnellisuus lisääntyy silloin, kun asukastiheys nousee 100 asukkaaseen per hehtaari. Tämän jälkeen tapahtuu pieni notkahdus, ja asukasluvun noustessa yli 190 asukkaaseen per hehtaari onnellisuus alkaa taas nousta. Mielenkiintois
ta teoriaa, joka puhuu kaupunkiasumisen puolesta. Tulevaisuuden asuinalueista rakennetaan sellaisia, joissa kaikki on lähellä. Niin asuminen, palvelut, työpaikat kuin joukkoliikenneyhteydetkin sijaitsevat kaikki samalla alueella.
Tästä esimerkkinä on nyt kehitetty muun muassa Espoon Keilaniemen asuinaluetta siten, että väsähtänyt toimisto- ja työpaikkakeskittymä on muuttunut viihtyisäksi asuinalueeksi. Nykyisin siellä on tarjolla myös vapaa-ajan palveluita ja aktiviteetteja asukkaille, ja elämää ja tekemistä riittää myös työaikojen ulkopuolellakin.
Eli on täysin mahdollista muuttaa ja täydennysrakentaa jo olemassaoleviakin asuinalueita, päivittämällä niitä nykypäivän tarpeiden mukaisiksi. Aiemmin oli vallalla ajatus, että teollisuus ja työpaikat sijoitettiin omille alueilleen, jonne sitten kuljettiin autoilla tai järjestetyillä yhteiskuljetuksilla. Nykyisin ajattelutapa on kuitenkin toinen, ja siksi jo olemassaoleville alueille olisi hyvä tehdä kasvojenkohotus niiden vetovoiman säilyttämiseksi.
Aiemmin rakennettiin väljemmin myös kaupunkialueille. Tyhjää tilaa jäi runsaasti, ja näille alueille olisikin nyt mahdollisuus rakentaa lisää. Samalla vanhan korjaukseen tulisi taloudellinen mahdollisuus, ja uudet asukkaat puolestaan toisivat lisää volyymia joukkoliikenneyhteyksiin ja palveluihin käyttäjinä. Vanhempiin lähiöihin tulisi siis investoida, eikä unohtaa niitä uuden rakentamisen huumassa. Molemmille on tarvetta, ja etenkin suurissa kaupungeissa kysyntää riittää muuttoliikkeen yhä kiihtyessä kohti kaupunkiasumista.
