Takavuosien arkkitehtuuria – Futuro
Arkkitehti Matti Suurosta pyydettiin vuonna 1965 suunnittelemaan vaikeakulkuiseen maastoon hiihtomaja. Joka olisi lämmitettävä, ja tarvittaessa helposti siirrettävä. Tämän ideoinnista syntyikin Futuro, oikea klassikko. Tämä ympäri maailman tunnettu ja varsin mieleenpainuva talomalli on kiehtonut monia useiden vuosikymmenien ajan, vaikka sen tuotanto jäikin lopulta varsin pieneksi.
Futuro
Furuto oli halkaisijaltaan kahdeksan metriä, ja korkeudeltaan neljä metriä. Se muistutti ulkomuodoltaan ufoa. Sen ellipsin muotoisessa kuoressa oli toistakymmentä pientä soikean muotoista ikkunaa vaakarivissä. Käyttöpinta-alaa Futurossa oli 51 neliötä, ja lattiapinta-alaa 25. Kokonaispainoltaan Futuro oli 4000 kiloa, eli suuren auton verran.
Futuron erikoisuuksia oli erityisesti sen valmistusmateriaali. Se valmistettiin lasikuituvahvisteisesta polyesterimuovista, siis lujitemuovista. Ikkunat olivat akryylimuovia ja jalusta terästä. Talo koostui 16 lohkosta, jotka voitiin purkaa, ja taas koota kasaan parissa päivässä. Futuro oli myös mahdollista siirtää yhtenä kappaleena helikopterilla.
Futuron kalustus oli alkuperäisenä seuraava. Siinä oli kuusi vuodesohvaa, jotk
a olivat siis päivisin sohvina, ja öisin toimivat vuoteina. Lisäksi oli kahden henkilön erillinen makuusoppi. Takka-grilli-pöytä, keittiö ja pieni kylpyhuone olivat mukavuuksina. Ne olivat tuohon aikaan melkoista luksusta, sillä ihmisillä oli edelleen yleisesti käytössään – etenkin vapaa-ajan asunnoissa – kantovesi ja ulkohuusi.
Futuro sai kansainvälistä huomiota, mutta ei menestystä
Futuro oli innovatiivisuudessaan pieni sensaatio, ja se sai laajasti myös kansainvälistä huomiota. Se oli suunniteltu valmistuksen näkökulmista, käytännölliseksi ja jokaisen saataville. Käytäntö osoitti kuitenkin toista. Sen erikoinen rakenne osoittautui kalliiksi valmistaa. Massatuontoon se ei siis soveltunut, koska hinta muodostui liian korkeaksi, ja mallikin oli hivenen totuttelemista vaativa.
Polykemillä, jonka alla kehitystyö, valmistus ja lanseeraus Suomessa tapahtui, ei ollut riittävästi resursseja talon laajamittaiseen valmistukseen ja lanseeraukseeen ulkomaille. Futuron valmistuslisenssiä myytiin 25 maahan, mutta vain kymmenessä lopulta aloitettiin valmistus. Kaikkiaan Futuroita valmistettiin vajaa sata. Lopulta 1970-luvun öljykriisi päätti toiminnan kokonaan, muovin hinnan kolminkertaistuttua kriisin seurauksena.
