Viime hetkellä pelastunut Albergan kartano

Albergan kartano sijaitsi Espoon Leppävaarassa. Sen tarina alkoi vuonna 1922, kun majuri Johan Gyldenar sai kuninkaalta palkkioksi uskollisuudestaan Mäkkylän ja Storhoplaxin alueet. Gyldenär hankki alueelta vielä lisää maita, ja nimesi alueen säteritila Albergaksi, joka oli Gyldenärin suvun hallussa vuosisadan vaihteeseen saakka.

Vuonna 1748 aloitettiin Viaporin linnan rakentamistoimet, ja se vilkastutti elämää Ison vihan ja Pikkuvihan jälkeen merkittävästi. Albergan kartanolla oli hyvät yhteydet Viaporiin, ja moni Albergan vaihtuvista kartanonherroista toimi Viaporin upseerina. Samoin Albergan viereisellä Berghansilla (nykyinen Perkkaa) asui Viaporin upseereita. Alueen savesta valmistettiin tiiliä Viaporiin vietäväksi, ja puita myytiin rakennushirsiksi. Myös Albergan tammimetsät kaadettiin Viaporin rakennusaineiksi.

Gamla Alberga

Vuonna 1775 Albergan osti everstiluutnantti von Zansen. Hänellä oli halu kehittää tilan toimintaa ja saavuttaa siinä uusi kukoistuksen aika. Tuo aika olikin vaurauden ja vakaiden olojen aikaa. Kartano pysyi Zansenin suvulla 1800-luvun puoliväliin saakka. Tilaa ja tiiliruukin toimintaa kehitettiin, ja alueelle rakennettiin muun muassa uusi krouvi. Vuonna 1803 Albergan tila sai uuden komean päärakennuksen. Tämä 13 huonetta sisältänyt kartanorakennus oli käytössä 1900-luvun alkupuolelle saakka, ja sitä kutsuttiin uuden päärakennuksen valmistumisen jälkeen Gamla Albergaksi.

Sokerilinna

Uusi päärakennus rakennettiin vuonna 1873 Feodor Kiseleffin ostettua Albergan tilan. Hän rakennutti uusrenesanssityylisen noin 1000 neliöisen rakennuksen, jonka on tiettävästi suunnitellut arkkitehti Calonius. Huoneita rakennuksessa oli 17. Rakennuksen seinät laudoitettiin varsin kekseliäästi – ja säästeliäästi – Intiaan sokeritehtaalle saapuneiden raakasokerilaatikoiden mäntylaudoilla. Näistä rakennettu pinta rapattiin, jotta kartanosta saatiin arvokkaan näköinen. Se onkin Suomen ensimmäisiä rapattuja puutaloja, ja tämä erikoisuus sai kutsumanimekseen sokerilinna.

Kiseleff ei ehtinyt itse nähdä rakennuksen valmistumista, mutta hänen lapseton leskensä Amalia asui sokerilinnassa 17 vuotta. Albergan kartano oli Amalian sisaren lapsille tärkeä lomanviettopaikka vielä tämän jälkeen useamman vuosikymmenen ajan, kunnes se siirtyi vuonna 1938 Helsingin kaupungin omistukseen. Tässä omistuksessa se siirtyi pian purettavien rakennusten listalle, kunnes Espoon kaupunki hankki sen omistukseensa vuonna 1985, ja päätti pelastaa ja kunnostaa jo huonoon kuntoon ehtineen rakennuksen. Nykyisin sokerilinna on suojeltu rakennus, ja se on myös yhä aktiivisessa käytössä.