Kadonnutta arkkitehtuuria

Kadonnutta arkkitehtuuria – Gräsan kartano

Gräsan kartanon historia ulottuu tiettävästi 1400-luvulle, jolloin tuo Espoossa sijainnut tila sai rälssioikeuden. Omistajana sillä oli tuolloin Halden-niminen henkilö. Rälssitila on siis kuninkaan myöntämän erityisen verovapauden saanut tila, ja sen omistajat olivat hyvin varakkaita.

Gräsan kartano oli Espoon alueen maa-alueeltaan vanhin, ja myös laajin kartano, ja sen alueet ulottuivat 1500-luvulla Espoon alueella rannikolta aina Kauniaisiin saakka. Rälssioikeus peruttiin vuonna 1683, jolloin Gräsan kartanosta tuli kruunun ratsutila. Kartano, ja sen alainen kylä – jota kutsuttiin myös Gräsaksi – sisälsivät seitsemän taloa, ja se kukoisti aina 1900-luvun alkupuolelle saakka.

Kun Gräsan kartanosta tuli kruunun ratsutila, vaihtuivat sen isännät melko tiuhaan. Vuonna 1897 kartanon vanhempi ja uutta huomattavasti vaatimattomampi päärakennus paloi. Sen silloinen isäntä Bensow rakennutti tilalle uuden valkoisen kaksikerroksisen päärakennuksen, sekä lisäksi useita muita luonnonkivistä tehtyjä talousrakennuksia. Kartano kukoisti vielä tuolloin, mutta 1920-luvulla kartanon maita alettiin lohkomaan pienemmiksi tiloiksi ja omakotitalotonteiksi.

Vuonna 1967 Espoon kaupunki sitten osti Gräsan kartanon päärakennuksen loppuine maineen, ja kartano purettiin pois Olarin kirkon tieltä. Kirkon ympärillä olevat puut olivat aikanaan osa Gräsan kartanon puutarhaa, ja kirkon pihalla oli kiviä, jotka kuuluivat aikanaan kartanon kivijalkaan. Myös osa 1900-luvun alussa rakennetuista rakennuksista jäi pystyyn, samoin 1870-luvun vilja-aitta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

ashe